Tämä on ensimmäinen osa viisiosaisesta riskienhallintaa koskevasta blogisarjastamme. Blogikirjoituksissa tulemme käsittelemään aihetta eri näkökulmista: elintarvikkeet, kemikaaliturvallisuus, biosidit ja ennaltavarautuminen. Kirjoitukset julkaistaan noin kahden viikon välein. Mikäli kuitenkin janoat heti lisätietoa riskinarvioinnin monenkirjavasta maailmasta, seuraavaa tekstiä odotellessa voit käydä lukemassa ympäristöasiantuntija Vilma Skinnarin aiemman blogikirjoituksen ympäristöterveysriskien arvioinnista täällä.

 

Riskinarvioinnin tarpeet

Tänä päivänä riskinarviointeja tehdään niin yrityksissä kuin julkishallinnon organisaatioissa. Riskinarvioinnin kohteena ovat mm. ympäristöasiat, toiminnan keskeytyminen tai työturvallisuus. Riskinarvioinnista keskustellaan paljon, mutta monesti jää määrittelemättä tarkemmin, mitä kukin sillä tarkoittaa. Kun keskustelee tutkijoiden ja tuotevalvontaviranomaisten kuten kemikaali- ja elintarviketurvallisuuden valvojien kanssa, heille riskinarviointi tarkoittaa usein johonkin aineeseen tai mikrobiin liittyvää hyvinkin määrämuotoista riskinarviointia. Joillakin aloilla, esimerkiksi lääketeollisuudessa, on jopa vuosikymmenten perinteet tavasta tehdä riskinarviointia perustuen tutkimustuloksiin ja näyttöihin aineen vaikutuksista.

Riskinarvioinnin tarpeita on monenlaisia ja myös menetelmät muuttuvat tarpeen mukaan. Lainsäädäntö asettaa useita vaatimuksia riskien arvioimiseksi. Ympäristönsuojelulaki edellyttää ympäristönriskien arviointia ja hallintaa. Työturvallisuuslaki edellyttää työpaikkakohtaista riskinarviointia. Myös muussa säädöksissä on vastaavia vaatimuksia. Erityisen yksityiskohtaiset riskinarviointimääräykset on asetettu EU:n REACH- ja biosidiasetuksissa.

Lainsäädännön lisäksi vaatimuksia riskinarvioinnille on asetettu toimintajärjestelmästandardeissa esim. työterveys- ja turvallisuusjärjestelmästandardissa ISO 45001.  Standardien lisäksi vakuutusyhtiöt sekä yritysten omistajat ja rahoittajat edellyttävät, että organisaatio tekee riskinarviointeja systemaattisesti ja kattavasti sekä pitää niitä yllä.

Myös viranomaisten valvontakohteet valitaan riskiperusteisesti. Valvontaviranomaisen resurssikysymyksen vuoksi tarkastuskohteet valitaan sen mukaan, missä vaarat ovat suurimmat.

Riskinarvioinnin rajaus ja menetelmän valinta

Kun riskinarvioinnin tarve on kirkastettu, seuraavaksi tehdään arvioinnin rajaus. Se on hyvin tärkeä vaihe, jotta arviointi pystytään tekemään ja dokumentoimaan huolellisesti sekä pitämään sitä yllä. Rajauksessa määritellään, mitkä toiminnot sisällytetään arvioon ja mitä vaikutuksia otetaan huomioon. Tavoitteen ja rajauksen perusteella voidaan valita, mitä arviointimenetelmää kannattaa soveltaa. Menetelmiä on useita ja niihin liittyviä sovelluksia on netti pullollaan. Sopivan menetelmän löytäminen helpottaa suorittamista, mutta mikään menetelmä ei tee analyysistä huonoa tai hyvää. Laatu määräytyy sisällön mukaan. Toimiva työkalu systematisoi ja helpottaa tekemistä, mutta ei tee mitään arvioijan puolesta. Voi olla, että tekoälysovellukset murtavat tämän käsityksen tulevaisuudessa.

Kansainvälinen standardointijärjestö on julkaisut tänä vuonna päivitetyn standardin organisaation riskien hallinnasta (ISO 31000: Riskien hallinta). Siinä on kuvattu hyvät käytännöt riskien hallinnasta. Sen mukaan toimintaa ei voi sertifioida, mutta sitä voidaan käyttää muiden järjestelmien tukena esimerkiksi, kun tehdään ympäristöjärjestelmän ISO 14001 mukaista ympäristöriskinarviointia.

 

Arvioinnin tekeminen

Henkilöiden osaaminen ja motivaatio on keskeistä arvioinnin onnistumisen kannalta. Osallistujien pitää pystyä näkemään sellaisiakin mahdollisia tapahtumia, jotka alkuun eivät tule mieleen, eivätkä tunnu todennäköisiltä. Sen auttamiseksi on kehitetty menetelmiä, mitkä helpottavat tunnistamaan vaaroja. Esimerkkinä tällaisesta on HAZOP eli poikkeamatarkastelu. Riskinarvioinnissa korostuu laaja-alaisen osaamisen ja kokemuksen sekä ryhmätyön hyödyntäminen.

Riskinarvioinnin pahin vihollinen on olettaminen. Viime aikoina on alettu systemaattisesti tarkastelemaan olettamisen hallintaa organisaatioiden toiminnassa. Oletuksia tarvitaan, koska kaikkia yksityiskohtia ei voi aina varmentaa, mutta mitä suurempi riski, sitä pidemmälle oletukset tulee varmistaa. Perinteisesti vääriä oletuksia on estetty moniammatillisilla työryhmillä ja riskinarviointityön vaiheistuksella.

 

Riskinarvioinnin tulosten hyödyntäminen

Riskinarviointi on hyvä työkalu, mutta vasta tulosten hyödyntäminen tekee siitä hyödyllisen. Vaikka riskien arviointi onkin työlästä ja vaivalloista, niin sitäkin useammin vielä hankalammaksi on osoittautunut riskinarvioinnissa tarpeelliseksi todettujen toimenpiteiden toteuttaminen. Systemaattinen ja kurinalainen sovittujen toimenpiteiden tekeminen on lopulta ainut keino vähentää ja hallita riskejä.

 

Kirjoittaja: toimitusjohtaja Eeva Punta, 0400 298 465, eeva.punta@linnunmaa.fi

 

Kahden viikon kuluttua julkaistavassa blogikirjoituksessa Heidi Määttä kertoo elintarvikkeisiin liittyvästä riskienhallinnasta – seuraathan siis sivujamme!