Onko ”lähiluomu” parempi kuin huippumerkki?

Kosmetiikkaa ostaessa huomio kiinnittyy lukuisiin eri tuotemerkkeihin, joita markkinoidaan luonnonmukaisuutta, ekologisuutta ja eläinkokeettomuutta korostaen. Valmistajien tausta vaihtelee ”lähiluomusta” ja paikallisesta käsityövalmistajasta globaalisti tunnettuihin huippumerkkeihin. Mutta mistä tietää, mikä on turvallista kosmetiikkaa?

Kosmetiikan turvallisuutta säädellään Euroopan Unionin tasolla ns. kosmetiikka-asetuksella. Kosmetiikkaa ovat huulipunien ja muun värikosmetiikan lisäksi myös saippuat, parfyymit, iholle tarkoitetut pesuaineet ja voiteet. EU:n lainsäädännön mukaisesti kaikista kosmeettisista tuotteista tulee tehdä kosmetiikan turvallisuusselvitys. Turvallisuusselvityksessä tutkitaan kaikkien käytettyjen ainesosien turvallisuus käyttäjälle, kun tuotetta käytetään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Selvityksessä huomioidaan myös kohtuullisesti ennakoitavissa oleva tahaton käyttö, kuten huulipunan tahaton nieleminen tai hiuslakan hengittäminen. Turvallisuusselvityksessä verrataan valmisteen sisältämien aineiden määrää turvalliseksi tutkittuun määrään, ja ettei tuotteessa ole kiellettyjä tai rajoitettuja ainesosia. Samalla huomioidaan tuotetta käyttävä ryhmä, jossa esimerkiksi alle 3-vuotiaille lapsille tarkoitetut tuotteet arvioidaan erityisten ohjesääntöjen mukaan.

Kosmetiikan markkinoinnissa korostetaan usein luonnonmukaisuutta. Luonto tuottaa monenlaisia aineita, eikä kaikki suinkaan ole turvallisia. Tyypillisiä herkistymistä aiheuttavia luonnontuotteita ovat eteeriset sitrusöljyt, joita käytetään monissa valmisteissa tuoksu- ja aromiaineina.

Säilyvyysaikaa voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä käyttöohjeista. Säilyvyysaika on usein ilmoitettu aikana avaamisen jälkeen. Ja jotta kosmetiikka säilyy luvatun ajan käyttökelpoisena eikä pilaannu, käytetään niissä säilöntäaineita. Säilöntäaineet takaavat sen, että tuotetta voi käyttää ja säilyttää kauemmin kuin muutamia päiviä. Kun esimerkiksi voidepurkki avataan, altistuu se välittömästi niin huoneilman kuin ihonkin pinnalla eläville mikrobeille ja vesipitoinen voide on niille usein oivallista kasvualustaa. Sekä pilaantuneet ainesosat että mahdolliset lisääntyneet mikrobit saattavat aiheuttaa erilaisia iho-oireita tuotetta käytettäessä. Siksi jos tuotteen haju, väri tai ulkomuoto on muuttunut, ei tuotetta enää kannata käyttää.

Koska uutta tietoa eri kemikaalien vaikutuksista saadaan koko ajan, myös lainsäädännön on muututtava. Näin on tapahtunut esimerkiksi säilöntäaine methylisothiazolinonin (MIT tai MI) suhteen, jota ei saa enää käyttää lainkaan iholle jätettävissä tuotteissa ja poishuuhdeltavissakin sen määrä saa olla maksimissaan 0,01 % allergiariskin vuoksi.

Tällä hetkellä tapahtuu kosmetiikassa myös ns. mikromuovien suhteen. Mikromuoveja ovat pieniä muovihippusia tai muovihelmiä, joita käytetään pesevinä ja hankaavina ainesosina. Ne eivät liukene veteen, vaan päätyvät sellaisenaan vesiympäristöön ja voivat kuormittaa merivesiä. Useat eri valmistajat ja maahantuojat ovat päättäneet poistaa mikromuoveja sisältävät tuotteet valikoimistaan.

Suomessa kosmetiikkaa voi ostaa melko huoletta kaupasta, sillä niihin on lainsäädännön mukaiset tarkistukset ja toimenpiteet tehty. Sen sijaan tilattaessa Euroopan ulkopuolelta tai ostettaessa muulta epäviralliselta toimijalta, ei tuotteen turvallisuudesta tai lainsäädännön mukaisuudesta voi varmistua. Suomessa kuluttajan suoja on hyvä. Aina voi kysyä tuotteen myyjältä lisätietoa tuotteen turvallisuudesta. Jos kaikesta huolimatta kosmeettisesta valmisteesta saa lääkärinhoitoa vaativia oireita, tulisi asiasta ilmoittaa valmisteen ostopaikkaan. Myyjän tulee tehdä asiasta ilmoitus valmistajalle ja viranomaisille. Ilmoituksen avulla viranomaiset keräävät tietoa mahdollisista kosmeettisiin valmisteisiin liittyvistä riskeistä ja tarvittaessa ryhtyvät toimenpiteisiin niiden poistamiseksi.

Kosmeettisten valmisteiden turvallisuutta pohtiessa on hyvä tunnistaa, että lainsäädäntö on vaativaa, mutta sen tunteminen on myös vaativa tehtävä. Suurilla valmistajilla on mahdollisuus olla selvillä lainsäädännön vaatimuksista. Pienten tuottajien osaaminen ja tietoisuus vaihtelee ja siten tuotteen turvallisuudesta varmistuminen jää enemmän ostajan vastuulle. ”Lähiluomu”-valmisteiden turvallisuus voi olla hyvä, mutta pelkkä lupaus luonnonmukaisista raaka-aineista ei riitä takuuksi turvallisuudelle.

 

____________________________________________________________________________________________________

Kirjoittaja: Eeva Punta, FL (ekotoksikologia), 0400 298 465, eeva.punta@linnunmaa.fi. Linnunmaa Oy:n perustaja, toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Eeva Punta toimii vanhempana konsulttina Linnunmaalla. Eeva on työskennellyt ympäristö- ja kemikaaliturvallisuuden parissa 30 vuotta. Hänen erityisosaamistaan on teollisuuden ympäristö- ja kemikaaliturvallisuus.