Osana ympäristöluvan mukaista toimintaa vaaditaan ympäristöterveysriskien arviointia. Toiminnan luonne ja koko vaikuttavat riskinarvioinnin laajuuteen. Viime aikoina viranomaiset ovat edellyttäneet ympäristöterveysriskien systemaattista arviointia ja riskienhallinnan suunnittelua, etenkin direktiivilaitosten osalta.

 

Altistuminen ja terveysriskit

Mikäli toiminnasta aiheutuu päästöjä ympäristöön, voi niillä olla suoria tai epäsuoria vaikutuksia ympärillä asuvien ja oleskelevien ihmisten terveyteen. Terveysriskien arvioinnissa arvioidaan mahdolliset altisteet ja altistumisreitit sekä niiden merkitys ihmisten terveydelle. Kulkeutumisreitti voi olla esimerkiksi päästöjen leviäminen ympäristön välityksellä kaloihin ja sitä kautta ihmisiin.

Väestön altistuminen päästöille voi tapahtua hengitysilman, ruuansulatuskanavan tai ihon kautta. Ruuansulatuskanavaan päätyy lopulta erittyvän liman mukana myös valtaosa ylähengitysteihin pidättyneistä hiukkasista.

Altisteen toksisuus ja mahdolliset terveysvaikutukset riippuvat aineen ominaisuuksista (olomuoto, partikkelikoko, vesi- ja rasvaliukoisuus, reaktiivisuus) sekä altistuvan henkilön käyttäytymisestä ja ominaisuuksista (mm. ikä, terveydentila, perimä). Terveysvaikutuksiin vaikuttavat lisäksi altistumisreitti ja altistumisen kesto.

Lainsäädännön vaatimukset

Ympäristönsuojelulain (527/2014) tarkoituksena on muun muassa turvata terveellinen ja viihtyisä ympäristö. Yhtenä ympäristöluvan myöntämisen edellytyksenä on, ettei laitoksen toiminnasta aiheudu terveyshaittaa. Myös terveydensuojelulaki (763/1994, 2§) edellyttää, että toiminnanharjoittajan on tunnistettava toimintansa terveyshaittaa aiheuttavat riskit ja seurattava niihin vaikuttavia tekijöitä.

 

Riskien arviointi

Jotta viranomainen voi arvioida toiminnan vaikutuksia, on toiminnanharjoittajan arvioitava toiminnasta aiheutuvat ympäristöön ja ympäristöterveyteen kohdistuvat riskit. Riskinarvio on pidettävä ajan tasalla ja tarkistettava aina prosessissa tai kemikaalien varastoinnissa tapahtuvien muutosten yhteydessä. Yleensä ympäristöön kohdistuvat riskit ja ihmisten turvallisuutta uhkaavat suuronnettomuusriskit on osattu hyvin tunnistaa. Sen sijaan normaalitoiminnan aiheuttamat mahdolliset terveysriskit lähialueen asukkaille saattavat olla vaikeammin tunnistettavissa.

 

Ympäristöterveyteen liittyvien riskien arvioinnissa lähtötietoina voidaan käyttää olemassa olevia tietoja laitoksen päästöistä ja niiden leviämisestä, sekä ympäristövaikutusten tarkkailusta. Hyviä lähtötietoja ovat mm. ympäristövuosiraportit, päästömittaukset, leviämismallit, vesistötarkkailuraportit, ilmanlaadun tarkkailutulokset ja bioindikaattoritutkimukset.

 

Terveysriskinarvioinnissa voidaan apuna käyttää mallinnusohjelmia, mutta niiden käyttö tulee arvioida tapauskohtaisesti. Aluksi on hyvä verrata olemassa olevaa päästö- ja ympäristötarkkailusta saatua tietoa raja- ja ohjearvoihin. Terveysriskiä arvioitaessa tulee altisteen pitoisuutta verrata ensisijaisesti terveysperusteisiin raja- ja ohjearvoihin. Tällaisia ovat mm.

  • talousveden laatuvaatimukset ja suositukset (STMa 1352/2015),
  • ilmanlaadun raja- ja ohjearvot (VNa 79/2017, VNa 113/2017),
  • elintarvikkeille asetetut vaatimukset,
  • haitattomat pitoisuudet (NOAEL, DNEL, TDI).

 

Jos nämä ylittyvät, edetään tarkempaan terveysriskien arviointiin. Mikäli terveysperusteisia raja-arvoja ei ole saatavilla, niin myös esim. ympäristönlaatunormit antavat osviittaa päästöjen tai ympäristöstä mitattujen pitoisuuksien suuruudesta. Arvioinnissa tulisi lisäksi ottaa huomioon väestön tausta-altistuminen tutkittavalle aineelle erityisesti siinä tapauksessa, mikäli terveysperusteiset raja- ja ohjearvot ylittyvät tai ovat vaarassa ylittyä.

 

Ympäristöterveysriskejä arvioitaessa on tärkeää ottaa huomioon lähialueiden maiden käyttötarkoitus ja alueen vedenhankinta. Tarvittaessa voidaan ottaa näytteitä ja tutkia pitoisuuksia paikallisista viljelysmaista ja elintarvikkeista kuten marjoista, sienistä ja kaloista. Sen lisäksi voi olla tarpeen selvittää aineiden olomuotoja (biosaatavuus) päästöissä ja ympäristössä. Yhtenä haasteena voi olla arvioida eri altisteiden yhteisvaikutusta.

 

Huolellisesti tehty ympäristöterveysriskien arviointi auttaa ymmärtämään toiminnan vaikutuksia ja niille asetettuja vaatimuksia ja luo siten mahdollisuuden parempaan kommunikointiin eri sidosryhmien kanssa. Lisäksi mahdolliset toimenpiteet riskien pienentämiseksi osataan kohdistaa oikein ja kustannustehokkaasti.

 

 

Lisätietoja:

Ympäristöasiantuntija Vilma Skinnari, vilma.skinnari@linnunmaa.fi, puh. 0503589326